Historia

Savilahti on rakentunut vuosikymmenten saatossa ja alueella on nähtävissä paljon historian kerrostumia.

Muutamia satoja vuosia sitten Savilahtea värittivät peltomaisema, niittytiet ja torpat. Tuohon aikaan Kuopion kaupunkia ei kutsuttu nykyisellä nimellään, vaan Kuopio oli pieni kylä Ruotsin vallan alla. Vuonna 1547 perustettu Tavinsalmen hallintopitäjä kattoi koko Pohjois-Savon alueen ja viisi vuotta myöhemmin puhuttiin jo Tavinsalmen kirkkopitäjästä. Tämä Tavinsalmen pitäjä jakautui hallinnollisesti kahteen neljänneskuntaan, Savilahteen ja Saamaiseen.

Vuonna 1664 Kuopion pitäjän kylissä oli yhteensä viisi taloa, Kuopiossa kaksi, Savilahdessa kaksi ja Savisaaressa yksi. Alueen asutus siis painottui vahvasti Savilahdelle, joka oli ihanteellinen tilallisen elinympäristö.

Savilahti oli myös vilkas kulkupaikka: kesäisin pohjoisesta saapuvat rantautuivat kirkkoveneillä Savilahden rantaan ja talvisin tie kulki lahden pohjukkaan.

1800-luvun alkupuolella Savilahdessa toimi sen ajan postijakelukeskus. Postinjaon velvollisuus oli Kuopion postikonttoria lähimmällä postitalonpojalla, tässä tapauksessa Harjulan tilan Ukko Lodella.

Kotkankallion juurella menevä maantie Helsinkiin sai rinnalleen rautatien, kun Savon rata valmistui tsaarin vallan aikaan vuonna 1889. Vahtitupa sijaitsi Rättimäellä, nykyisen alikulun itäpuolella.

Savilahden alue on ollut kautta aikojen myös tunnettua puutarha-aluetta. Alueella on toiminut muun muassa kauppapuutarha, kaupunginpuutarha ja kasvitieteellinen puutarha.

Varhaisin historia

Kuopion kaupungin synnyssä Savilahdella on ollut merkittävä rooli. Savisaari ja lahden koillisranta (Harjula ja Niuvanniemi) edustavat kaupungin historiallisen ajan vanhinta asutusta. Varhaisimmat historiamerkinnät Savilahdesta alkavat 1500-luvulta, jolloin Tuppuraiset asuttivat heidän mukaansa nimettyä Tuppuralansaarta. Saari tunnetaan nyttemmin nimellä Savisaari. Nimeä alettiin käyttää uusien omistajien Heikkisten aikaan 1500-luvun lopulla. Nimi lienee lähtöisin alueen maaperästä.

Savisaari

Alkujaan Kirkkonummelta tullut Kauhasten suku asettui asumaan Savisaareen 1600-luvun alussa. Eskil Matinpoika Kauhanen oli Kuopion seurakunnan ensimmäinen kirkkoherra. Myöhemmin hänen pojanpoikansa Juhana Laurinpoika Kauhanen muutti sukunimensä Kauhasesta Argillanderiksi (argilla = lat. savi) asuinpaikkansa mukaan.  Juhanan pojat perivät Savisaaren ja Niuvanniemen kartanon ja tilukset. Kuopion nimismies Iivari Juhananpoika Argillanderille jäi Savisaaren kartano, jonka tiluksilla istuttiin Kuopion kihlakunnankäräjiä ennen Kuopionniemen karäjätalon valmistumista. Setänsä sukunimen omaksunut Antti Juhananpoika Skopa peri Niuvaniemen kartanon.

Yhden tulkinnan mukaan Kuopion nimen kerrotaan olevan lähtöisin tämän suvun ruotsinkielisestä haarasta, kun Skopa muotoutui Kuopioksi.

Läänitysvoutina toiminut Juhana Iivarinpoika peri isänsä Savisaaren vuonna 1664. Hän omisti myös setänsä Niuvannimen kartanon, eli Fagernäsin (Kaunis niemi). 1832 lähtien Savisaaren tilan omisti rovasti Mathias Ingman. Tilan suuruudesta kertoi muun muassa 29 tuulimyllyä.

Winterin siskokset perivät Savisaaren tilan enoltaan Karl Johan Hultenilta vuonna 1867. He pitivät tilaa aina vuoteen 1901 saakka, kunnes muuttivat Tyynelä-nimiseen huvilaan ja myöhemmin Lepoharjuun. Savisaaren tilalla on ollut useampia omistajia, mutta näistä tunnetuin on varmasti Hackman & CO. Yhtiö osti tilan vuonna 1903 ja vuokrasi sen eteenpäin. Tulipalo tuhosi rakennukset vuonna 1935, jonka jälkeen tila oli tyhjillään uudelleenrakentamattomana muutamia vuosia.

Talvisodan aikaan Savisaareen alkoi saapua evakkokuormia. Peltoja riitti, mutta suojapaikat olivat vähissä varsinkin tulipalon runneltua rakennukset. Sodan jälkeen alkoi tilan uudelleenrakentaminen.

Walamonsaari kuului Savisaaren tilaan aina 1940-luvulle saakka, kunnes se myytiin Hackmanin aikaan Walamonsaaren huvilan vuokralaiselle. Saari on edelleen yksityisomistuksessa.

Ennen Savisaareen kuljettiin pohjoisemmasta salmesta, joka nykyään pitää nimeä Siltasalmi.

Savisaaren huvilat ja rakennukset

Savisaaren kantatilasta erotettiin eri vaiheissa palstatiloja ja tontteja. Muun muassa Winterien suvun jäsenten, Steniusten, kesähuvilat Kesämaa ja Tyynelä rakennettiin näille maille 1800-luvun aikana. Tilan maat ulottuivat aina Savisaaresta nykyisen Puijonlaakson Sammakkolampeen asti, joten huviloiden rakentamiselle riitti tilaa.

Jacob Richard Stenius 1880-luvulla rakennutti Kesämaa-huvilan Niuvantien varrelle aivan Savilahden rantaan. Rakennuksen vuokraajana 1890-luvulla oli valokuvaaja Victor Barsokevisch. Rakennus on toiminut myös Hackmanin työntekijöiden asuntona. Kantatilasta erotusvuotta ei tiedetä, mutta omistajia on ollut muitakin ennen kuin vuonna 1972 siirtyi kaupungin omistukseen. Kaupungin laajentuessa rakennusmateriaali purettiin kevyen liikenteen väylän tieltä ja siirrettiin Luhastensaloon virkistyskäyttöön.

Kesämaasta katsottuna Niuvantien toisella puolella sijaitseva Lepoharju erotettiin palstatilaksi 1902. Kaupunki osti tontin 1970, rakennukset purettiin, sillä alue on kaavoitettu katualueeksi.

Savisaareen menevän tien varrella sijaitseva Tyynelän palstatila erotettiin Savisaaren tilasta 1891. Tyynelä toimi Hackmanin työntekijöiden asuntona ja siirtyi vuonna 1963 kaupungin omistukseen. Vuonna 1914 Tyynelän viereen nousi metsäteknikon talo Häkkilä. Rakennus koristaa edelleen Savilahden rantaa.

Edelleen pystyssä oleva Koivula on rakennettu 1920-vuoden paikkeilla Savisaaren länsirannalle. Se on toiminut Hackman Oy:n metsänhoitajan Hugo Hukkisen ja hänen perheensä kesähuvilana. Ulkorakennus tiettävästi on rakennettu vuonna 1934 ja nykyinen saunarakennus valmistunut 1961. Rakennukset siirtyivät vuonna 1969 Savisaaren tilan kaupan yhteydessä Kuopion kaupungille. Nykyään talo on vuokrattu Kuopion Retkeilijät Ry:n käyttöön.

Kenola on rakennettu samoihin aikoihin Koivulan kanssa Koivulan pohjoispuolelle. Nykyään rakennuksen omistaa kaupunki ja se on vuokralla Kallan Melojat ry:llä. Päärakennuksen lisäksi pihaan kuuluu sauna vuodelta 1961 sekä melojien 2000-luvulla rakentama kanoottivaja ja grillikatos.

Onnela rakennettiin saaren pohjoispäähän 1920-luvun alussa. Se toimi vuokra-asuntona Hackmanin työntekijöille ja siirtyi kaupungille Savisaaren tilan mukana. 1990-luvun alussa Onnela poltettiin huonokuntoisuuden vuoksi.

Myhkyrinniemessä, Savisaaren itäkärjessä, sijaitsi asuintalo. Sen rakensi Niuvanniemen konemestari Aaro Hoffrén 1930-luvun alussa. Viimeisimmät asukkaat, Hämäläiset, myivät paikan kaupungille, minkä jälkeen rakennus purettiin.

Savisaaren vanhan tilan pihapiirin paikalla olevista ratsastuskeskuksen rakennuksista pääosa on rakennettu Hackmanin omistuksen aikana: navetta, asuinrakennus, piharakennus, sauna ja viljankuivaamo 1950–60-luvuilla. Ratsastuskeskuksen tarpeisiin rakennettu talli ja maneesi ovat 1990-luvun lopulta.

Savisaaren koilliskulmauksessa aloitti toimintansa kaupunginpuutarha 1980-luvulla. Kasvihuoneet rakennettiin 1980-luvulla kahdessa eri vaiheessa ja kalustovaja 1990-luvun puolivälissä. Puutarha lopetti toiminnan 2010. Saaren eteläsivulla on Hackmanin aikainen puutarhurin talo, ulkorakennus ja sauna jäljellä 1920-luvulta toimineesta kauppapuutarhasta.

Harjula

1600-luvulla Elias Samuelinpoika Paldanius avioitui Juhana Iivarinpoika Argillanderin sisaren Maria Skopan kanssa. Hän yhdisti kahdesta Taskisen suvulle kuuluneesta Savilahden kylän autiotalosta ja vaimonsa suvun alueista Savilahden tilan. Myöhemmin tästä tilasta muodostui Harjulan kartano.

Savilahden kylän Harjulan tilan ostivat Tawastit vuonna 1776. Kapteeni Torsten Tawast kuoli vuonna 1788 ja Harjula jäi hänen puolisolleen ja lapsilleen. Tilaa asuttanut tytär Eva Sofia Tawast ja hänen tunnettu puolisonsa eversti Carl Leonard Lode avioituivat vuonna 1791. Perimisasioita lienee järjestetty jo isäntä Tawastin eläessä. Vuonna 1842 tilan omistajaksi tuli Johan Henriksson. Kuopion kaupunki osti tilan Henrikssoneilta vuonna 1866. Tilan 1700- ja 1800-luvun vaihteessa rakennettu aumakattoinen päärakennus oli rantatöyräällä sijaitsevan rivitalon paikalla 1960-luvun alkuun. Sen edessä suorakaiteisen pihapiirin reunoilla oli viisi muuta rakennusta, joissa hoitolaitos toimi ennen nykyisiä tiloja.

Ensimmäisten Suomen tiilitehtaiden joukossa toimintaluvan sai Savilahden tiilitehdas vuonna 1850. Tehdasta pyöritti A. Keinänen. 1800-luvun lopulla Savilahdessa toimi myös kymmenisen ihmistä työllistänyt tulitikkutehdas, jonka omisti David Keinänen. Tulitikkutehdas lopetti toimintansa vuonna 1896.

Harjulassa toimi 1800-luvun lopulla Puutarhaseuran toimisto, jonka ympäristössä oli useita pieniä kauppapuutarhoja osa Savisaaressa, osa Savilahden pohjukassa ja osa Harjulan rinteessä.

Kaupunki vuokrasi viljelysmaita Savilahden alueelta 1800-luvun lopulta lähtien. Savilahdessa sijaitsi useampi maatila, muun muassa Savilahden eteläpohjukassa Siippaala sekä Mustinalammen tuntumassa Mustinharjun ja Peltolan tilat. Vuokraustoiminta ja maanviljely päättyivät osittain, kun osa Savilahden asukkaista häädettiin vuonna 1935 ammuslataamon tieltä.

1900-luvun alussa Savilahden pohjukan etelärannalla toimi myös nahkatehdas, joka oli maisteri Sarven omistuksessa. Oy Eloranta osti sen ja isännöitsijäksi tuli Holopainen, nahka-alan ammattilainen. Sota-ajan loputtua samalle paikalle perustettiin Vahrosen saha, joka oli ainut rannan tuntumassa toiminut yritys.

Harjulan sairaala

Harjulassa toimi kaupungin vaivaistalo jo 1800-luvulla. Maakauppojen jälkeen alueen rakentaminen lähti kaupungin osalta Savilahden pohjoisrannalta, jonne rakennettiin mielisairaala vuonna 1904. Tämä Syrjäläksi nimetty rakennus toimii nykyäänkin osana Harjulan sairaalaa. Vanhimmasta rakennuskannasta on jäljellä vain kivikellari ja varastorakennus. Kaksi vanhinta sairaalarakennusta on suojeltu vuoden 1988 asemakaavassa.

Kuopion yliopistollinen keskussairaala

Kuopion keskussairaalan toiminta alkoi uudessa, joulukuussa 1958 valmistuneessa rakennuksessa heti uuden vuoden päivänä 1.1.1959, jolloin vietettiin myös virallisia avajaisia. KUKSin rakennuksen suunnittelivat arkkitehdit Jaakko Paatela ja Veikko Larkas.

Rakennus oli aikansa edelläkävijä ja koko Pohjois-Savon nähtävyys. Sairaalapaikkoja oli yhteensä noin 450. Kymmenkerroksisen rakennuksen huipulta aukeni näköala Savilahteen ja sen rannoille. Puijonlaakson lähiötä ei vielä tuolloin ollut, vaan takapihan puolelta näkyi metsämaisema. Puijonlaakson lähiö alkoi ilmestyä kuvaan 1960-luvun puolivälissä.

Vuoden 1972 perustetun yliopiston ja lääketieteen opetuksen seurauksena Kuopion keskussairaalasta tuli Kuopion yliopistollinen keskussairaala. Vaikka kaikkien koulutusten kliinisen vaiheen opetustilat piti löytyä KYKSin tiloista, ei rakennuksen laajennus ollut valmistunut. Niinpä vuonna -72 aloittaneet opiskelijat siirtyivät kolmen opiskeluvuoden jälkeen Kotkankallion väestötiloihin väliaikaiseen opetustilaan. Yliopistolle alettiin rakentaa omaa tilaa Savilahden rantaan ja Canthiaksi nimetty rakennus valmistui vuonna 1978 kivenheiton päähän keskussairaalasta.

Sekä sairaalan että yliopiston toiminnat kasvoivat niin yhdessä kuin erikseen, joten tarvittiin lisätilaa. Sairaala laajeni 1980-luvulla alkuperäisen rakennuksen ympärille. Lisäksi yliopiston kampus syntyi Snellmanian (1981) ja Studentian (1987) myötä.

Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri aloitti toimintansa vuonna 1990 ja KYKSin nimi muuttui Kuopion yliopistolliseksi sairaalaksi. Näistä päivistä lähtien KYS on kehittynyt nykyisenkaltaiseksi huippusairaalaksi, jonka laajennus, Kaarisairaala, toimii uusimman sairaalatekniikan ja -automaation kehtona.

Yliopisto

1970-luvun alussa Savilahti valittiin tutkituista vaihtoehdoista korkeakoulun sijoituspaikaksi mm. sillä perusteella, että Savilahdesta on hyvät yhteydet keskussairaalaan, kaupungin yleisiin rakennuksiin ja keskustaan. Merkittävää oli varsinkin keskussairaalan sijainti.  Kuopion korkeakoulu aloitti toimintansa vuonna 1972 ja siitä tuli yliopisto 1984. Juhani Katainen suunnitteli ensimmäiset rakennukset, Canthian ja Snellmanian.

Vuodesta 2010 Kuopion yliopisto on kuulunut Itä-Suomen yliopistoon yhdessä Joensuun kampuksen kanssa. Nykyisellä kampusalueella yliopiston käytössä sijaitsee 1930-luvulla rakennettuja valtion ammuslataamon rakennuksia; Ruuti, Sytytin, Panos, Hylsy, Kanala ja Kukkola.

Ammuslataamo ja asevarikko

Kautta aikojen Savilahden alueella on toiminut tärkeitä kuopiolaisia työllistäjiä. Yksi näistä oli Kuopion ammuslataamo jo edellisen vuosituhannen puolella.

Vuosina 1939–1945 käydyt talvisota, jatkosota ja Lapin sota näkyivät vahvasti myös kuopiolaisten elämässä. Koko Suomen mittakaavassa viidesosa työikäisestä naisväestöstä työskenteli sotien alla eri teollisuuden aloilla. Vuonna 1935 Valtion ammuslataamo päätettiin siirtää Vihtavuorelta Kuopioon. Savilahden ranta-alue oli käyttöön ihanteellinen – tarpeeksi kaukana keskustasta, mutta kuitenkin lähellä.

Arkkitehti Kalle Lehtovuori suunnitteli 26 ammuslataamon rakennusta. Rakennukset valmistuivat vuonna 1937 ja edustivat kaikki samaa tyylisuuntaa, selkeää ja korutonta funktionalismia. Arkkitehti Elsi Borgin suunnittelema ammuslataamon johtajan Eversti Tiukan asuinrakennus sai lempinimen Tiukanlinna.

Ammuslataamon rakennusten edestä kulkevat junaraiteet muodostivat V-akselin. Rakennusten ja teiden sijoittumisella toisiinsa nähden oli tarkoitus: Raiteiden väliseen alueeseen testattiin ammuksia. Sodan jälkeen vuonna 1947 ammuslataamon rakennukset siirtyivät Valtion metalliteollisuuden (Valmet Oy) omistukseen. Vuonna 1966 tehtaat siirtyivät ostolla Rikkihappo Oy:lle ja vuoden 1970 loppuun mennessä koko tuotanto siirrettiin takaisin Vihtavuoren tehtaille Laukaaseen. Nykyään raiteiden paikalla on pihatiet.

Neulamäen kallioluolat ovat olleet mysteeri monelle ja ihan syystäkin. Neulamäen asevarikkoalue alkoi kehittyä 1930-luvun lopulla, kun räjähdysaine- ja keskusvarastoja alettiin turvallisuussyystä rakentaa kallion sisään. Sodan uhan alla luolat rakennettiin pommin kestäviksi ja ”näkymättömiksi” varastoiksi, jonne ihan jokaisella ei ollut pääsyä. Rakennustyö alkoi loppuvuonna 1939 ja 12 luolaa saatiin valmiiksi 1941. Haastava maasto ja syrjäinen sijainti kaupunkiin nähden takasivat naamioitumisen ympäristöön. Luolaston edessä olevat rakennukset toimivat puu- ja nahkaosastoina. Sodalta turvassa, syvällä kallioiden uumenissa työskenneltiin lähinnä aseiden kanssa. Lisäksi tiloja käytettiin varastona ja aseiden testaukseen.

Vuonna 1964 rakennettiin uudet neljä luolaa, niin sanotut U-tunnelit, alueen pohjoisosaan.

Keskustan varuskunta-alueelta siirtyneen asevarikon rakennukset rakennettiin rinteen alemmalle tasanteelle Neulaniementien viereen 70-luvulla, kun asevarikko haluttiin kauemmas keskustasta. Asevarikon tuotanto- ja jakelutoiminta siirrettiin täysin Suuren Naulamäen 67 hehtaarin alueelle. Osa luolista toimi korjaamotiloina ja loput varastoina. Luolastoja kunnostettiin vuonna 1975.

Asevarikon toiminta lakkasi kokonaan vuonna 2007 ja luolastot olivat tyhjillään vuodesta 2010 lähtien. Yksi luolista toimi hetken aikaa Suomen Pankin varastona, kun euroihin siirryttäessä vanhat markat täytyi säilöä jonnekin ennen sulatusta.

Kuopion kaupunki osti varikon alueet ja luolastot vuonna 2014.