Potilasturvallisuus haastaa opettajaa oppimaan – tuore kenttäkokemus on kriittistä ensihoidon opetuksessa

Kun maailma kohtaa yllättäviä kriisitilanteita, ensihoidon ammattilaiset ovat ensimmäisinä paikalla pelastajina. Marko Tolonen, ensihoitaja, lehtori ja väitöskirjatutkija, haluaa varmistaa, että meistä jokainen saa hädän hetkellä parasta mahdollista hoitoa. Jos hän saisi päättää, ensihoidon opettajat tekisivät myös kenttätyötä ja opetusmateriaalit olisivat oppilaitoksille yhteisiä.

Yli 20 vuotta ensihoitotyön asiantuntemusta kerryttänyt Tolonen toimii lehtorina Savonia-ammattikorkeakoulussa sekä ensihoitajana ja pelastajana Pohjois-Savon hyvinvointialueella. Hän näkee, että ensihoidon potilasturvallisuus alkaa koulutuksesta, ja sen laadun varmistamiseen tarvitaan vahvaa käytännön tuntumaa kenttätyöhön.

– Ensihoitajan työssä yhdistyvät toimintavalmius, käytäntö ja teoria. Siksi sitä ei voi oppia vain kirjasta. Opiskelijoiden työssäoppimisjaksot ja aitoja hoitotilanteita mallintavien simulaatioiden käyttö opetuksessa ovat tärkeitä. Lisäksi ensihoidon opettajan kliinisen kokemuksen merkitys on erittäin suuri, Tolonen toteaa. 

Ensihoidon opettajalla tulisi Tolosen mukaan olla jatkuva kosketus käytännön kenttätyöhön. Näin opiskelijat saavat ajantasaista tietoa kliinisen työn käytännöistä sekä realistisen kuvan ja osaamisen hätätilanteiden kohtaamiseen.

– Opetuksen laatu vaikuttaa suuresti potilasturvallisuuteen ja päätöksentekoon ensihoitotyössä. Opettajien pitää tietää, mitä kentällä todella tapahtuu. Se on osa vastuuta, joka meillä opettajina on, Tolonen painottaa.

Teorian ja käytännön hallinta välttämätöntä ensihoidon opetuksessa

Opettajien kliinisen työn kokemuksen merkitys korostuu Tolosen mukaan ensihoidon kaltaisilla aloilla, joilla jokainen päätös voi olla ratkaiseva potilaan hyvinvoinnin kannalta – ja aikaa päätöksentekoon voi olla vain sekunteja. Tähän liittyy myös hänen oma päätöksensä pysyä kenttätyössä läpi uransa, mistä hän on pitänyt kiinni jo lähes 15 vuotta.

– Kun aloitin Savonialla ensihoidon opettajana vuonna 2011, ajatuksena oli että en aio jättää kliinistä työtä ensihoitajana. Olen ollut noin neljänneksen vuodesta kentällä ambulanssissa, mikä on mahdollista, koska pelastuslaitos käyttää vuorokausityöaikaa, Tolonen kertoo.

Tolonen muistuttaa, että oli ala mikä tahansa, maailma muuttuu ja työn tekemisen tavat kehittyvät yhä nopeammin. Opetuksen pitää pysyä mukana. Siitä tulee paljon palautetta eri oppilaitoksille, että opettajat ovat pudonneet kelkasta.

–Jos olet pari vuotta pois kentältä ja teet pelkästään opetustyötä, kuilu käytännön työhön kasvaa suureksi. Opettajien säännöllinen yhteys käytännön työhön takaisi, että opetuksessa elävät aidot, ajantasaiset kokemukset, Tolonen sanoo.

Oppilaitosten työelämäyhteyttä tiivistämällä parempaa potilasturvallisuutta

Maailmalla ensihoidon koulutuksessa työelämäyhteys on usein sisäänrakennettu. Tolonen nostaa esimerkkinä esiin brittiläisen yliopiston, jossa ensihoidon koulutusta antavat opettajat ovat entisiä kliinikoita ja tekevät myös kenttätyötä. 

– John Mooren yliopisto ja North West Ambulance Service Liverpoolissa toimivat yhteistyössä siten, että koulu ja työnantaja ovat ensihoitajille käytännössä lähes yksi ja sama pulju. Opiskelu on maksullista, mutta opiskelijoille taataan työelämässä tarvittava osaaminen, ja valmistumisen jälkeen kaikille löytyy työpaikka alueen ambulansseista, Tolonen kertoo.

Suomessa Tolonen pitää työnantajaansa Savonia-ammattikorkeakoulua sekä myös muita saman kampusalueen oppilaitoksia keskimääräistä työelämälähtöisempinä. Itä-Suomen yliopisto, Savonia, Savon ammattiopisto Sakky, Kuopion yliopistollinen sairaala ja Pohjois-Savon pelastuslaitos ovat fyysisestikin lähekkäin, mikä helpottaa yhteistyötä käytännössä.

– Kuopion Savilahdessa oppilaitokset, terveydenhuolto ja pelastustoimi muodostavat tiiviin ekosysteemin. Ensihoidon opiskelijat pääsevät heti osaksi moniammatillista yhteistyötä, mikä tarjoaa polun työelämään ja auttaa oppimaan kriisitilanteiden hallintaa. He voivat perustutkinnon aikana tai ylemmässä AMK-tutkinnossa myös osallistua kehitystyöhön, jossa terveysteknologian innovaatioita testataan ja kehitetään yhdessä oppilaitosten ja yritysten kanssa, Tolonen toteaa.

Tuore tutkimus lisää ymmärrystä monimuoto-opetuksen toimivuudesta

Myös Tolonen itse liikkuu sujuvasti Kuopion Savilahden terveydenhuollon ja hyvinvointialan ekosysteemissä erilaisissa ammatillisissa rooleissa. Ensihoitajan kenttätyön ja opettamisen lisäksi Tolonen ohjaa lääketieteen opiskelijoiden opinnäytetöitä sekä tutkii oppimista ja kehittää opettamisen tapoja kliinisen lääketieteen laitoksella UEF:lla. 

Hänen oma väitöskirjansa käsittelee jatkuvan oppimisen tukemista muuttuvassa maailmassa. Tolonen toteaa, että ensihoitotyössä potilasturvallisuuden varmistaminen vaatii jatkuvaa oppimista ja kehitystä myös opetusmenetelmissä.

Savilahden kampuksella perinteisen luokkaopetuksen rinnalla käytetään yhä enemmän simulaatioita ja käytännön harjoituksia, jotka jäljittelevät todellisia hoitotilanteita. 

Hyviä oppimistuloksia voidaan saavuttaa myös etäopetuksessa hyödyntämällä videoita (vodcast)  ja ääntä (podcast) yhdistävää monimuoto-opetusta. Tolosen työryhmän tutkimukset viittaavat siihen, että nauhoitteet saattavat olla yllättävän tehokkaita oppimisen menetelmiä. Tolosella on parhaillaan työn alla tieteellinen artikkeli aiheesta, ja hän paljastaa tuloksen siihen liittyen:

– Korona-pandemia siirsi oppilaitokset rysäyksellä monimuoto-opetukseen, ja etäopiskelun tulokset olivat heikkoja. Tutkimuksemme mukaan liveopetus lisää parhaiten pitkäkestoista oppimista. Näyttäisi kuitenkin siltä, että innostavat ja hyvin toteutetut opetusvodcastit (videot) voivat olla primaaristi rinnastettavissa liveopetuksen tehokkuuteen. Myös, kun kerrot asioita ja samalla näytät havainnollistavaa, autenttista videomateriaalia, asiat jäävät hyvin mieleen, Tolonen kertoo. 

Säästöjä ja hyviä oppimistuloksia oppilaitosten yhteistyöllä

Väitöskirjatutkimus on tiivistänyt Tolosen omaa yhteistyötä eri toimijoiden suuntaan ja kirkastanut näkemystä oppilaitosrajat ylittävän yhteistyön hyödyistä.

– Väitöskirjatyö on osoittanut, miten mahtavan hedelmällistä on yhdistää eri opiskelijaryhmiä ja pohtia eri kannoilta asioita. Yleisesti ottaen oppilaitokset ovat edelleen omissa poteroissaan liian paljon, Tolonen pohtii.

Yhteistyötä lisäämällä voitaisiin hänen mielestään myös tehostaa opetuksen resurssien käyttöä ja parantaa oppimistuloksia. Tolonen mainitsee esimerkkinä, että tiettyjä opiskelumateriaaleja voitaisiin jakaa enemmän oppilaitosten kesken. 

– Esimerkiksi tutkimuksissamme käytetty lasten hengitysvaikeuksien tunnistamisen viitekehys koskettaa kaikkia terveydenhuollon ammattilaisia. Niihin liittyvät opetusmateriaalit ovat yhtä tärkeitä lähihoitajille ja lääkäreille. Opetusmateriaali voisi hyvin olla osittain sama yliopistosta ammatilliseen peruskoulutukseen yli oppilaitosrajojen, mikä varmistaisi laadun, mahdollistaisi tehokkaan oppimisen ja säästäisi rahaa, Tolonen painottaa.

Kuka: Marko Tolonen

Työ: Savonia-ammattikorkeakoulun lehtori, Pohjois-Savon hyvinvointialueen ja  pelastuslaitoksen ensihoitaja, pelastaja ja Itä-Suomen yliopiston väitöskirjatutkija

Tunnettu myös: Tekee Ensihoidon- ja pelastustyön podcast-sarjaa, joka on saavuttanut jo yli 100 000 striimausta Spotifyssa.

Vapaa-aika: Harrastaa verkkokalastusta, historiallista kirjallisuutta, vapaaehtoistyötä ja opettaa vankilajoogaa vangeille sekä pelaa ja valmentaa koripalloa.