Tältä näyttää työnteko 2020-luvulla: kävelytyöpiste ja kohtaamiset houkuttelevat toimistolle

22.05.2024

Korkea tornitalo kohoaa sinistä taivasta kohti.

Pandemian vauhdittaman digiloikan jälkeen asiantuntijaorganisaatiot määrittelevät yhä työnteon uutta normaalia. Keskustelua herättävät monipaikkainen työnteko ja sen vaikutukset muun muassa tuottavuuteen, yhteisöllisyyteen ja työelämätaitoihin.

Osa yhtiöistä, kuten yhdysvaltalainen Google rajoittaa voimakkaasti etätyötä; toisissa tyyli on vapaa. Suomessa esimerkiksi Työsuojelurahasto rahoittaa parhaimmillaan tutkimushanketta, jossa tutkitaan monipaikkaisen työn hyviä käytäntöjä ja luodaan toimintatavalle arviointi- ja kehittämismalli.

Outi Harju toimii tiiminvetäjänä Greenstepillä. Eri rooliensa kautta Harju elää keskellä työn murrosta ja johtaa hybridityötä – toisinaan lennosta.

“Jousto on se, mikä mahdollistaa minulle ylipäätään tietynlaisen työssäkäynnin. Puolisoni tekee reissutyötä ja meillä on kolme alle kymmenvuotiasta lasta. Joustava työaika on edellytys sille, että arki rullaa ja voin panostaa myös työhöni”, Harju kommentoi.

“Tiiminvetäjänä ajattelen, että en halua olla pullonkaulana prosesseissa. Joustavuus mahdollistaa sen, että voin edistää asioita myös tien päältä. Samalla jatkuva tavoitettavissa olo tekee vaikeammaksi irrottautua työstä.”

Nainen katsoo kännykkää viihtyisässä työympäristössä.

Työpaikoilla poistetaan toimistolle tulemisen esteitä

Osana työtään Harju vastaa Kuopion toimipisteen käytännön asioista ja pitää sormeaan toimiston pulssilla. Muutto nykyisiin tiloihin Kuopion Savilahteen liittyy osaltaan hyvän työpäiväkokemuksen mahdollistamiseen.

”Vaihdoimme toimitilaa, jotta pääsemme uusilla tilaratkaisuilla poistamaan ihmisten esteitä toimistolle käymiselle. Halusimme tehdä kestäviä ratkaisuja, jotka mahdollistavat myös tulevaisuuden tarpeet.”

Suunnittelussa on huomioitu keskittyneen työn ja taukojen tarve. Hyvinvointia ja ajattelua tukevat myös jumppanurkka ja kävelytyöpiste. Silti etätyön valitsee moni.

“Kyse ei ole vain siitä, missä haluaa tehdä työnsä, vaan myös sen ymmärtämisestä, miten asiat liittyvät toisiinsa, sekä työn että työhyvinvoinnin näkökulmasta.”

Rekrytoijana Harju kannustaa avoimuuteen odotuksista puolin ja toisin pöytää. On oltava selvää, mitä hakija edellyttää työn tekemiseltä ja vastaavasti, mitä työnantaja odottaa yhteisöllisyyden ja tiimin kehittämisen näkökulmista.

”Mielestäni on tärkeää, että henkilö voi valita hänelle sopivat työnteon tavat. Samalla ajattelen, että asiantuntijatyöhön liittyy myös tiimin kehittäminen ja sitoutuminen yhteisiin pelisääntöihin. Vapauden mukana tulee vastuu.”

Nainen kävelee uusien rakennusten keskellä.

Parempi tuottavuus tänään voi tarkoittaa vanhentunutta osaamista huomenna

Elinkeinoelämän keskusliiton teettämän tutkimuksen mukaan etätyön hyödyiksi koetaan parempi tuottavuus sekä työajan joustavuus.

Saman tutkimuksen mukaan haastavinta etätyössä on ottaa haltuun uusia tehtäviä tai tehdä strategista kehittämistä. Parhaiten onnistuvat rutiininomaiset tehtävät sekä ongelmanratkaisu. Harju nostaa esille myös sen, että etätyö vaikuttaa osaamisen kehittämiseen.

”Asiantuntijaksi kasvaminen on vaikeampaa etänä. Se, että työtä tulee siirtymään roboteille ja tekoälylle, voi vaikeuttaa osaamisen kehittymistä entisestään.”

Varmaa on, että itseään ja osaamistaan tulee osata johtaa ja omaa työtään tarkastella ajoittain kriittisesti. Harju peräänkuuluttaakin herkkyyttä nähdä niin teknologioiden mahdollisuudet kuin niiden sisältämät riskit.

”Työn määrä saattaa vähentyä ja luonne muuttua, se ei välttämättä ole yhtään sen helpompaa”, ennustaa Harju.

“Tekoäly ja teknologian kehittyminen eivät poista kuulluksi ja nähdyksi tulemisen tarvetta tulevaisuudessakaan. Kun ympärillä on luottamusta, on työn tekeminen myös hauskempaa.”

Viihtyisä, yhteisöllinen tila, jossa ruokailemassa useita porukoita.

Hybridityön johtamisessa korostuvat vuorovaikutustaidot

Vaikka nautimme etätöistä, elää inhimillisen kohtaamisen tarve meissä vahvana. Työterveyslaitos listaa etätyön haasteiksi muun muassa yksinäisyyden ja eristyneisyyden kokemukset, riittämättömän tuen esihenkilöiltä ja työtovereilta sekä huolen urakehityksestä.

Myös Harju näkee, että monipaikkaisen työn johtaminen vaatii esihenkilöltä ihmisymmärrystä ja vuorovaikutustaitoja. Jos yhteydenpito nojaa lähinnä kirjoitettuun viestintään, kasvaa väärintulkintojen mahdollisuus.

”Eräs työntekijämme totesi minulle, että hänellä meni kauan ymmärtää, että en ole vihainen, vaikka en käytä viesteissäni emojeja. Oivallus oli arvokas, samoin se, että hän otti sen esiin. Mutta miten usein vastaavat tilanteet jäävät sanoittamatta?”

Kasvokkaiset kohtaamiset edistävät siis yhteisymmärrystä ja empatiakykyä. Harju kokee, että esihenkilönä hänelle on syntynyt myös tuntuma siihen, mikä kanava kulloinkin kannattaa valita. Tähän vaikuttavat niin tilanne kuin vastaanottaja.

”Mielestäni viestintää pitää aidosti ajatella ihmisen kautta. Erotan tiimiläisistäni, millaisia he ovat eri työvälineiden käyttäjinä ja mitä kanavaa he tykkäävät käyttää. Tämä ei poista sitä, että kaikkien pitää rakentaa yhteisistä työkaluista kestävä osa omaa tekemistä.”

Ihmisymmärryksen ohella Harju korostaa tiedolla johtamista ja yhteisiä pelisääntöjä.

”Datalla johtaminen on hyvin silmiä avaavaa. Tietysti data on tasan niin hyvää kuin datasi on ja ymmärrys sen taustalla. Myös tietyille rakenteille on paikkansa. Ajattelen, että myös itseohjautuvat asiantuntijat ansaitsevat tuekseen hyvää johtamista.”